KASVIT JA ELÄIMET

Pappilan löytöaineistosta on teetetty sekä makrofossiilitutkimus että osteologinen analyysi. Ensin mainittu kertoo, että Pappilan pihapiirissä on 1400-1800 -lukujen välisenä aikana kasvanut pääasiassa erilaisia kulttuuririkkakasveja, kuten jauhosavikkaa, valkoapilaa, nokkosta ja pelto-orvokkia. Ns. muinaistulokkaista esiintyi jonkin verran terttuseljaa, jota tunnetaan Suomesta jo viikinkiajalta. Puulajeista vallitseva on ollut kuusi, jonka tiedetäänkin olleen tärkeä rakennusmateriaali mm. taloissa ja aidoissa.

Luuaineistosta tunnistettiin naudan, lampaan tai vuohen ja sian luita sekä yksi jäniksen luu. Aineistossa ei ole siis yhtään suurempia riistaeläimiä. Kotieläimiä hyödynnettiin paitsi lypsykarjana ja ruuaksi, myös villan ja vuotien takia.

Hevosenkenkä pappilasta

Myös muut osat eläimestä hyödynnettiin, esimerkiksi luista tehtiin erilaisia pieniä tarvekaluja, kuten nappeja ja silmäneuloja. Tutkitussa aineistossa oli myös tarkemmin määrittelemättömiä linnun luita. Runsaasti on löytynyt myös kalan luita ja suomuja ja kuten arvata saattaa, on kala ollut rannikolla yksi pääruokalajeista.

Kotieläimistä kertovat myös erilaiset tarvekalut, lähinnä hevosiin liittyvät varusteet kuten hevosenkengät ja talvella kavioihin laitetut jääkengät.